tarina   |   yhteystiedot  |   tuotteet   |   nettipuoti  |  itu itte  |   blogger  |  linkit
   

Hei ole Itu - itu itte



Ritva Orvokiksi minut on kastettu, mutta pikkuveljeni Tomin opetellessa puhumaan hän kutsui minua nimellä "Itu", siitä se sitten on jäänyt tuo hukkapätkää hyvin kuvaava sana.

Synnyin 60-luvunpuolivälissä kaksoissiskoni Tuulan kanssa syksyn kolkutellessa kesän ovelle, K-kauppias yrittäjäperheen esikoisena ja siskoni 13 minuuttia myöhemmin aiheuttaen hämmennyksen. Seutula, joka tuolloin vielä kuului Helsingin maalaiskuntaan, nyttemmin tunnetaan nimellä Vantaa, sai Heinon perheeseen ihmeteltävää. Silloin ei vielä ennakkoon tiedetty, että oli kaksoset tulossa. No ihan minuutilleen en tuota matkaani kuitenkaan ajatellut tässä käydä läpi.

Ollessamme noin viiden vanhoja kotimme tuhotui tulipalossa. Olimme äidinäidin Ellen-mummon luona koko perhe yö kyläilemässä, joten henkilövahingoilta säästyttiin, mutta jäljelle jäi ne vaatteet jotka päällämme olivat. Meillä tytöillä oli äitimme Annelin neulomat neulepusero ja -hame. Puna-keltaraidalliset - en muista milloin nuo on purettu mutta mukanani on kulkenut tuosta keltaisesta purkukerä näihin päiviin asti.


Kuvasta voi huomata myös punaisenlangan jäämiä. En tiedä onko tuo se juttuni ns. punainen lanka, vaikka keltainen onkin.

Lapsuudestamme ei siis kuvia paljon ole, ne vähäiset tuhoutuivat ja jos on, niin ujona tyttönä juoksin kameraa ihan konkreettisesti karkuun, joten niitä ei nyt sitten tähän.

Isämme Risto aloitti uuden kodin rakentamiseen ensin tuhoutuneen kohdalle, ja myöhemmin sitten hänen vanhempiensa Laurin ja Helmin rakennuksen lisäsiiveksi. Tuolloin olimme noin yhdeksän vuotiaita. Muistan kun tulevan kotimme lattiakoolinkien päällä taitelin vihreäkuvioisia pitkiä housuja isälleni esitellen. Äiti oli taas ommellut, meille molemmille samanlaiset. Muistissa on myös se ihana merimiesmekko, joita hän oli myös molemmille ommellut. Pikkuveljemme syntyi samana vuonna, kun me täytimme 11 vuotta.


Tämä vanhempien seinällä olevan öljyvärimaalauksen olen vuonna 1988 maalannut siinä on mummola ja isämme rakentama lisäsiipi.

Öljyväreillä siis olen joskus sotkenut. Myös silkinpainantaa - ja maalausta kokeillut.  Hiiltä paperilla hivuttanut. Innon käsitöihin olen perinyt äidiltämme ja varmaan myös luovuuden häneltä ja hänen siskoltaan Pirjolta, joka myös oli kummitätini. Yhden pienen ryijyn olen neulannut, ja siitä meinasi seurata hillitön ryijyjen suunnittelu vimma.

Lapsena ns. toiveammattini oli Kampaaja, niin ja jossain vaiheessa "Kortistonhoitaja" mutta keskikoulun jälkeen valmistuin Rakennuspiirtäjäksi (1982) ja kuusi vuotta myöhemmin Rakennusmestariksi (1988) Helsingin teknillisestä oppilaitoksesta. Alun perin oli kyllä tarkoitus valmistua Rakennusarkkitehdiksi, mutta kun hakupisteet eivät ihan silloin riittäneet. Siispä takana on monta mm. Omatalon omakotitalo suunnitelmaa ja lisäksi myös eri kalusteyrityksille tekemiä lukuisia Keittiö- ja kalustesuunnitelmia noilta ajoilta. Isältäni sitten varmaan tämä rakentamiseen ja suunnitteluun suuntautunut kiinnostus peritty.

Rakennusmestariksi valmistujaislahjaksi sain ensimmäisen oman koirani Punaisen Irlannin setterin Jeffen. Jeffen geenit toivat mukanaan sairauden, johon ei ollut hoitoa ja Jeffe matkasi pilvenrunalle vain 7-kuisena. Jeffe ei jäänyt ainoaksi setteriksi. Roosa sitten synnytti ensimmäiset Itun kennelin R-pennut vuonna 1994 kummitätini nimipäivänä. Noin puolitoista vuotta myöhemmin 1996 tammikuun loppupuolella syntyiät S-pennut.

Viime vuosituhannen loppupuolella alkoi sen alkuaikuisuuteni myllerryksen loppuhuipentuma ja palasin niin sanotusti lähtöruutuun Kirkkonummen Kylmälästä, uudelleen elämääni rakentamaan.


Kuvakimara myyntineuvottelija ja sittemmin LKV Ritva Heinon käyntikorttikuvista.

Pääsemme siis tälle vuosituhannelle ja noin parinvuoden mittainen rupeama asunnonvälittäjän tiivistyi LKV tutkinnon suorittamiseen (2001), mutta kun en ole luonteeltani myyjä niin enemmän toimisto ja numerot vetivät puoleensa.

Lavatanssiharrastus oli tullut lähtöruutuun palaamisen tienoilla ja siletä sitten uusia kokemuksia kohden. Myös tasapainoeläintäni huomioiden tutustuin itämaiseen tanssin vuosituhannen vaihduttua. Esiintymispelon voittaminen oli tuon harrastuksen parasta antia. Esiintymiseen oli syynä se, että tuli tehtyä koreografioita, niin olihan ne pakko päästä näyttämään. Tanssitalo Juuliassa samoilla tanssitunneilla kävi myös Itseni Ritvan lisäksi Eva, Leena, Annika ja Anne. Tästä viisikosta tuli välillä tiiviisikin treenaava - team relá - . Nimi koostui meidän etunimistä. Mm. Tiktakin Heilutaan kappaleemme oli kovin tykätty. Teimme joitakin yksityiskeikkoja synttäreille, joissa esitimme niin Juuliassa oppimiamme kuin tekemiäni ryhmän kanssa hiomia koreografeja. Tanssitalo Juulian kanssa esiinnyimme mm. Espan lavalla ja Savoy teatterissa.


Logomme jonka tein viiteen t-paitaan rajasin värjäsin ja paistoin uunissa valmiiksi ja lopulta koristelin paljetein ja helmin.


Vuosituhannen alkuun keräämälläni toimistotyö kokemuksellani pelastin yhden hyvin toimeen tulevan yrityksen konkurssilta, ihan vain sillä, että laitoin taloushallintoasiat järjestykseen. Siis miten hyvin toimeen tuleva voi mennä konkurssiin? No minäpä kerron. Siten että jätetään ns. paperityöt tekemättä. Tämä oli hyvinkin konkreettinen näyttö siitä, kuinka ihan perusjutuilla ilman vielä silloin mitään tutkintoa asiat voi hoitaa toimivasti ja hyvin. Kyseisenä ajanjaksona suoritin Taloushallinnon merkonomintutkinnon (2005) ja 11 vuotta myöhemmin toisaalla valmistuin Taloushallinnon ammattilaiseksi - Kirjanpitäjän osaamisala (2016). Tämä taipumus on myös isältämme perittyä, ja varmaan äidiltäkin. Mutta, muistan kuinka isämme teki ja auttoi tuttuja veroilmoitusten kanssa.

Vuosituhannen ensimmäisen kymmenenä tein ja ylläpidin Tanssitalo Juulian kotisivujen lisäksi oman kennelini ja tanssiryhmäni - team relá - kotisivuja.






Vuonna 2004 tassutteli koirat taas elämääni. Kromfohrländer Nasu, joka synnytti 2007 Itun kennelin T-pentueen ja elämäni koiran Pumban. Pumban isän Rondon omisti laulaja Markku Aro, jonka tuotannon mukaan T-pennut saivat nimensä. Itun Twist ei hylkää - Timon ja Itun Tanssi yö - Pumba. Nasu lähti Jeffen luo pian pentujen jälkeen ja 2011 kesällä muutin Pumban kanssa Hartolaan, jossa ensimmäiset by itu käsityöt, saunahatut syntyivät.


Kuvassa ylhäällä Pumba, alavasemmalla Nasu ja alaoikealla Alba

Täytettyäni 50 vuotta oli taasen aika muuttaa elämäni suuntaa. Muutamia asioita oli vielä Hartolassa vaiheessa. Pumban sairastuttua heinäkuussa 2015, johti tuon rakkaan koirani, sydäntä,särkeviin hyvästelyihin, 13. tammikuuta 2016. Tasan minuutilleen 13. päivää myöhemmin syntyi Alba, nykyinen lenkkikumppanini.


Elämä Hartolassa siirtyi ns. iltaan kuvasarjassa 01. syyskuun 2016 auringonlaskut Hartolan kotini pihapiiristä ja lenkkireitiltä.

Kun Hartolassa oli sovitut rupeamat hoidettu oli aika vaihtaa maisemaa, ihan jo siitä syystä että tämä by itu "harrastukseni" ei mahtunut silloiseen asuntoon. Syyskuussa 2016 muutin Alban kanssa Sastamalan Mouhijärvelle ja hauskana sattumana lähes Pumban isänomistajan synnyin kodin naapuriin. Näin Länderi ympyrä sulkeutuu osittain.

Jos olet tutustunut tarkemmin tuotantooni niin löysit varmaan tuttuja nimiä. Tuotteillani siis suurin osa nimistä tulee jotkut suoraan toiset mutkankautta liittyen tuotteeseen oman tarinansa kera. Näistä ja elämäni koukeroista enempi sitten blogeissani.

Tällaisesta alkujaan hyvinkin ujon tytön käsistä, joka koira ja tanssiharrastuksen kautta rohkaistui välillä rasittavaksikin höpöttäjäksi ovat nämä käsityöni. Oikeastaan "kaikki on omissa käsissä" kuvaa hyvin toimintaan, niin käsitöiden, taloushallinnon ja webbimaailman tekemin - ilman näitä taitoija toimintani ei olisi sitä mitä se nyt on - by itu - Rakkaudesta tehdä käsillä kaunista käsityöt.

                                                     itu
 © by itu