itu%202020-05%20saunahattu-me.jpg

Itu itte

Usein myynti paikoilla on tullut ihmiset mulle jut­te­le­maan aloittaen ”mäkin olen Artesaani tai Artesaani opis­ke­li­ja” tai todettu ”olet Artesaani”. Olen sitten korjannut että ”it­sea­sias­sa mä en ole”.

Mä siis olen itu itte eli lempinimeni on Itu, jonka sain, kun pikkuveljeni opeteli puhumaan. Ritva on siis nimeni. 


Tittelinä, joista en hirmustui, välitä niin olen käyttänyt pelkästään ”itu itte”, mutta tämä lyhyt esittely toisi paremman kuvauksen tekemisilleni niin ajattelin lisätä siihen vielä ”itte oppinut Artesaani”.


Usein myynti paikoilla on tullut ihmiset mulle juttelemaan aloittaen ”mäkin olen Artesaani tai Artesaani opiskelija” tai todettu ”olet Artesaani”. Olen sitten korjannut että ”itseasiassa mä en ole”. 


Syys-talvella 2018 oli kyllä lähellä, että olisin tuohon koulutukseen lähtenyt. Kävin Ikaalisissa tapaamassa opettajaa ja tutustumassa koulun tiloihin. Tuon tapaamisen pääteeksi minut tervetulo toivotettiin sanomalla ”voit aloittaa vaikka heti huomenna”. Muista seikoista johtuen se ei ihan luonnistunut ja sain myös aikaa miettiä. Näkemäni ja kuulemani perusteella tulin siihen tulokseen, että ko. koulutuksella ei olisi minulle juurikaan mitään uutta annettavaa. Ei sillä, etteikö aina jotain oppisi, mutta mä tiesin ja osasin sen jo mitä halusin – eli huovuttaa.


Käynti ei toki turha ollut, se avasi omat silmäni paremmin omaan osaamiseeni ja siihen että tämä on se mun intohimoni. Tuolla Ikaalisissa käydessäni esitin sielläkin myös kysymyksen ”Tappaako koulutus luovuuden?”. No vakuutettiin, että ei, mutta siihen ei nyt osaltani saada vastausta.


Kansakoulussa (nykyisin kait alakoulu) kun käsityötunnit alkoi, siellä neulottiin tyynynpäällinen. Sen piti tulla neljästä samankokoisesta kolmiosta. Alkuun oli aina oikeata ja siten sai vaihtaa väriä ja neuloa sileätä. No se alkoi jo tuolloin, eli en tykkää (lue halua osata lukea ohjeita) tai tuolloin ehkä kyse oli siitä, että olin tulkinnut ohjetta väärin. Niinpä mun kolmioista tuli sellaisia, että niitä piti neuloa kuusi, jotta sai tyynyn päällisen. Väreinä oli alkuun aina oikea valkoisella ja sitten vihreällä loput. Keskelle tein sitten valkoisen tupsun. Tuli erilainen ja hieno. Ekan luokan jou­lu­to­dis­tuk­ses­sa­ni käsityönumeroni oli 7 (seitsemän) tosin keväällä sitten jo 9 (yhdeksän). 

Kansakuluaikana nämä ensimmäiset neljä vuotta, numero seilasikin sitten tuon seiskan ja ysin välillä.


Keskikouluun (eli nykyisin yläkoulu) siirryttyä numero nousi ysiin ja kun oppivelvollisuus tuli täytettyä lähdin mukanani todistus, jossa käsityö numeroni oli 10. Myös Piirustus/ kuvaamataidon numero on ollut tuolloin 10. Tosin Piirustus numeroni ensimmäisessä todistuksessani ensimmäisellä luokalla oli 6 (kuusi), josta se kyllä kasiin nousi ja lopulta ysiin ja kymppiin.


Kansakoulun kässätutuneista ei sit muita muistikuva. Keskikoulun tunneilta sitten muistuu pipo – kaksi oikein kaksi nurin ja loppu kavennukset. Se oli raidallinen väriltään kirkkaanvihreä ja tummanruskea, raidat oisiko ollut 4 kierrosta/väri. Myös siellä sitten neulottiin villasukat. Niihin suunnittelin kuvioita, oli sydämiä ja raitoja, ja väriltään keltapunaisest. Keskikoulun kässätunneilla myös ommeltiin mm. essua ja kimonoa. Oikeastaan näistäkään ei hirmusti mielikuvia, mutta se että mä halusin niihin tehdä jotain ekstraa. Se ei ollut tietoista erottautumista vaan joku sisäinen tarve luoda jotain uutta.


1990-luvn alkupuoliskolla tuli sitten neulottua lähinnä sukkia ja villapuseroita ja rasteroida niihin kuvioita. Sitten tulikin reilun kymmenen vuoden tauko käsitöihin, ihan silleen, että kun keväällä 2008 uudelleen sukkia aloin tekemään niin piti ihan kaivaa se perusohje, miten se kantapää sitten taas syntyikään. Sen jälkeen sitten enempi ja vähempi neulottu.


Toki tuon ”käsityötauon” aikana purin luovuutta öljyväreillä sotkemiseen, hiilellä piirtämistä. Kokeilin mm. silkinmaalausta, T-paitojen silkkipainantaa käsin. Muistinkohan kaikki, no siinä nyt päällimmäiset.


2013 maaliskuussa kävin sitten sen yhden ja ainoan mär­kä­huo­vu­tus­kurs­sin, ja siitä se sitten alkoi yksi ja toinen Satu-saunahattu malli syntyä. Uusien juttujen kokeilua myös syksyllä 2018 eli savitöitä – lasitus osoittautui vaan siinä hengitysteilleni sellaiseksi, että se ei saanut jatkoa.


Kuva © Tuula Heino-Kyllönen 

by itu - pieni Sau­na­hat­tu­kaup­pa Koi­vu­ku­jal­la

Koivukuja 15

38460 Sastamala


040 - 37 151 30

byitu.fi(@)byitu.fi

byitu.fi

saunahattukauppa.fi

2369855-2


Copyright (c) byitu 2020

Au­kio­loa­jat

Tässä poikkeustilassa ostokset verkkokaupan kautta - kiitos